Pohjois-Ruotsin metsästysmatka 2022

Meidän kanalintumetsästyskautemme alkoi viime vuoden tapaan elokuun lopussa Pohjois-Ruotsista napapiirin tuntumasta, jossa kanalintujen metsästyskausi alkoi jo elokuun lopussa. Paikanpäällä majoituimme alkuun Joelin suomalaissyntyisen tuttavan luona, kunnes loppuajaksi siirryimme tuttavamme ystävän mökkiin. Reissussa olimme yhteensä matkoinemme viikon. Paikanpäällä metsästimme sekä paikallisen tuttavamme metsästysseuran mailla, että metsäyhtiön mailla. Molemmilla alueilla pääsi metsästämään päivälupamaksuilla, jotka olivat noin 200-300 kruunua. Metsästykseen tarvittavan Ruotsin valtion lupamaksun/metsästyskortin (noin 400 kruunua) Joel oli maksanut asianmukaisesti etukäteen. Ennen rajanylitystä oli myös Ruotsin tulliin ilmoitettava ampuma-aseista ja koirasta, mutta koska Ruotsin tullin sivut ovat ko. osilta myös suomenkieliset, oli ilmoitukset helppo tehdä. 

Metsässä olimme tuttuun tapaan Impin kanssa molemmat, mutta tälläkin kertaa jätin ampujan roolin Joelille. Itse toimin haukkujen aikana tapahtumien kellottajana ja kirjaajana - ennen kaikkea muistiin, toissijaisesti LINT-kokeiden arvioinnin harjoittelua varten. Kokeneemmalta harrastajalta saimme jo aiemmin vinkin kirjata ylös näitä metsäpäivien tapahtumia - näihin on paitsi myöhemmin mukava palata muistelemaan, myös mahdollisesti apua tulevaisuuteenkin saman/toisen koiran toiminnan analysoimiseen.

Metsässäjuoksun riemua <3

Ensimmäisenä metsästyspäivänä lähdimme alueelle, jossa Impi oli viime vuonna haukkunut metsopoikuetta ja vaihdoimme kahden tunnin jälkeen toiseksi kahdeksi tunniksi alueelle, jossa Impillä oli viime vuonna koppelohaukku. Vaikka pyrimmekin lähtemään metsälle melko aikaisesta aamusta, nousi aamupäivälämpötila silti melko korkeaksi, reiluun 15-18 asteeseen. Ensimmäinen päivä jäi kaiken kaikkiaan vaisuksi, tuloksena yksi huonommin merkitty teerihaukku ja yksi kuulo- ja GPS-tapahtumiin perustuva oletettu karkkotapahtuma, jota emme nähneet. Alkuun Impi haki paremmin, mutta loppupäivää kohden hakukin oli huomattavan heikkoa. Impi vaikutti olevan vielä ulalla siitä, mitä metsässä kuuluisi tehdä. Toiveena oli, että jatkossa lintukohtaamisten myötä hakukin parantuisi ja Impi muistaisi, mitä varten metsässä ollaan tutkapanta kaulassa.

Toisena metsästyspäivänä lähdimme alueelle, jossa Impin kanssa ei oltu aiemmin käyty, mutta jossa Joel oli aiempina vuosina törmännyt lintuihin. Sää oli hyvä - lähtiessämme noin 4° C, heikkoa tuulta ja selkeää. Ehdimme päästää Impin autosta ulos ja edetä noin 50 metriä, kun kuului ensimmäiset pyrähdykset ja lyhyt haukku - Impi oli löytänyt ja pöllyyttänyt pyypoikuetta. Tästä vain hetken päästä kuului samasta suunnasta pulputusta, lentoonlähtöääniä ja Impin 3 minuutin haukku ennen karkkoamista - Impi oli löytänyt heti perään metsopoikueen, joka oli mitä todennäköisimmin meistä tietoinen, olimmehan juuri tulleet autolla alle 100 metrin päähän. Jatkoimme matkaa eteenpäin, ja muutaman minuutin kuluttua kuului uudestaan pulputusta - Impi löysi puusta ilmeisimmin samaan poikueeseen kuuluvan uuden haukuttavan. Haukku kesti kaikkiaan noin 12 minuuttia kiivaalla tiheydellä. Joelin hiipiessä haukulle välistä karkkosi vielä kaksi poikueen lintua, mikä sai luultavasti haukuttavankin linnun levottomammaksi. Joel pääsi 20 metrin päähän haukusta, mutta ei nähnyt lintua. Lopulta Joelin lähestyessä puuta puun toiselta puolelta tosiaan karkkosikin metso, joka oli ollut puun toisella puolella piilossa. Lintu todennäköisesti karkkosi siis Joelia, jonka jälkeen Impi seurasi vähän matkaa, mutta ei enää löytänyt lintua. Impi palasi haukkupuulle ja haukkui tyhjää puuta vielä kahteen kertaan huomattavasti epävarmemmin, kunnes Joel kävi paikalla ja totesi puun varmuudella jo tyhjäksi, mistä varmaan epävarma haukkukin johtui.

Seuraavaksi ehdimme edetä noin 500 metrin päähän, kunnes Impi aloitti uuden haukun. Tälläkertaa haukku oli kiivasta, mutta sisälsi hetkellisiä taukoja, joten päättelimme, että kyseessä ei todennäköisesti ollut varma näköhaukku. Joel pääsi noin 30 metrin päähän haukusta ja havaitsi Impin haukkuvan jyrkässä rinteessä puuryhmää. Tästä noin 20 metrin päässä Joel havaitsi alarinteessä puussa mustan metson, joka vaikutti hieman levottomalta. Joel ei ollut täysin varma mitä Impi hakkui, joten ei voinut ampua näkemäänsä mustaa metsoa, sillä haukku ei tuolloin olisi ollut tarkasti merkitty. Lopulta musta metso karkkosi, eikä Impi lähtenyt perään, vaan jatkoi haukkua. Hetken kuluttua Joel lähestyi haukkupaikkaa, jonka läheisyydestä karkkosi vielä yksi musta metso, jonka perään Impi lopulta lähti, saamatta kunnollista seurantaa. Joel tosin arveli näkemänsä perusteella, että tämäkään metso ei välttämättä ollut se, mitä Impi haukkui. Päättelimme, että Impi saattoi haukkua vain näiden lintujen hajuja, eikä osannut merkitä haukkukohdettaan tarkasti.

Seuraavaksi edettyämme taas jonkin aikaa Impi aloitti lyhyen haukun, joka loppui kiljahduksiin ja säntäykseen - ilmeisimmin lintu taas karkkosi. Impi palasi 5 minuutin seurantayrityksen jälkeen takaisin alkuperäiselle haukkupaikalle ja aloitti kohtalaisen kiivaan haukun, joka hupeni ja laiskistui minuuttien myötä. Lopulta Joelin päästyä paikalle Impin todettiin haukkuvan tyhjää puuta, pelkkiä hajuja, ja matkaa taas jatkettiin.

Lopulta vajaa 30 minuuttia myöhemmin Impin edestä kuultiin vielä lähtevän lintuja lentoon. Impi lähti raketin lailla seuraamaan lintuja ja kulki hetken aikaa, kunnes kääntyi takaisinpäin, teki lenkin ja lopulta päätyi lenkin keskelle haukkumaan yhtä tiettyä puuta kiivaalla, tasaisella haukulla. Joel pääsi etenemään noin 25 metrin päähän ja havaitsi Impin haukkupuussa koppelon. Lopulta noin 11 minuutin haukun jälkeen Joel sai pudotettua tämän koppelon Impin hyvään ja tarkasti merkittyyn haukkuun. Joelin lähestyessä pudotuspaikkaa viereisestä puusta karkkosi vielä yksi musta metso - paikalla ilmeisesti asusteli poikue.

Kaikkiaan tämä toinen mettäpäivä kesti vajaat 3 tuntia, jonka aikana etenimme linnuntietä tutkan mukaan noin 1.3 km, Impi yhteensä noin 8.1 km. Impin hakulenkkien etäisyys oli parhaimmillaan noin 150-250 metrin luokkaa. Päivä oli metsorikkain päivä koko meidän metsästysurallamme, ja huolimatta alun yli-innokkuudesta ja hajuhaukuista saatiin päivä lopulta lopetettua hienoon, kiitettävästi merkattuun haukkuun. Päivästä opittiin mm. poikueiden tuottavan Impille päänvaivaa, kun lintuja sinkoaa joka suunnasta, myös metsästäjän lähestyessä haukkupaikkaa. 

"Nyt ei kerkeä, tuonne jäi vielä lintuja!" - pudotuksen ja makupalojen jälkeen neitiä oli vaikea saada kiinnostumaan poseeraamisesta, kun hinkua metsään olisi vielä ollut.

Kolmantena päivänä pidimme tauon metsästyksestä. Edellisenä iltana Impi vaikutti hyvin väsyneeltä, ja olemme jo aiemmin todenneet, että kaksi päivää metsästystä on riittävästi ja maksimimäärä. Taukopäivänä käytiin muutamilla lyhyillä verryttelylenkeillä ja muuten vain huilailtiin ja naatiskeltiin. Leivoin majapaikassamme juustokakun, ja miehet kävivät kalassa useampaan kertaan. Myöhään illalla majapaikkaamme saapui vielä kaksi Joelille tuttua suomalaista metsästäjää mukanaan kolme koiraa; kaksi pienempää ja yksi suurempi. Koirista suurempi ei vaikuttanut hyväksyvänsä Impiä, ja koska tuollahetkellä koirien keskinäinen kemia ei vaikuttanut sellaiselta, että koiria uskaltaisi jättää ilman valvontaa ja senkin kanssa tilannetta olisi pitänyt aktiivisesti seurata, järjestyi meille toinen majoitus isäntämme ystävän mökistä. Näin taattiin ehdottomasti miellyttävämpi ja turvallisempi ratkaisu molemmille koiraosapuolillekin.

Joel kävi kalassa lähes joka päivä. Me lähdimme kertaalleen mukaan :)

Neljäntenä päivänä palasimme toissapäiväiseen metsometsäämme. Sää oli hyvä - lähtiessämme noin 5° C, heikkoa tuulta ja yöllä/varhaisaamusta oli ehtinyt hieman tihkuttaa vettä. Lähes heti autosta päästyämme Impi aloitti lähistöllä haukun - joka paljastui oravahaukuksi. Tästä jatkoimme matkaa, kunnes hetken päästä, samasta kohtaa kuin edellisellä kerralla, löytyi metsopoikue. Impi ehti haukkua ensimmäistä kohdettaan 3 minuuttia noin 96/min -tiheydellä, kunnes lintu karkkosi, eikä Impi onnistunut seurannassa. Impi palasi alkuperäiselle haukkupaikalle ja otti haukkuakseen poikueen toisen linnun puusta vielä kiivaammalla tiheydellä, jonka jälkeen haukku alkoi muuttua epävarmemmaksi - katkeilevaksi ja harvemmaksi. Kertaalleen Impi kävi myös tekemässä ringin haukkupaikan ympärillä ja jatkoi haukkua, mutta ei ilmeisimmin saanut merkattua haukkukohdetta varmasti. Lopulta tämän noin 13 minuutin toisen haukun jälkeen Impi lopetti haukun (haukunjättö), kävi kauempana, ja tuli vielä lopulta takaisin. Tällöin paikalta karkkosi kuin karkkosikin metsopoikueen lintu, jonka perässä Impi ei pysynyt. Impi palasi seurantayritykseltään taas haukkupaikalle, jossa ehti vielä haukkua uudessa kohdassa noin 2 minuutin ajan epävarmaa haukkua, kunnes viimeisinkin poikueen lintu karkkosi paikalta ja tilanne päättyi onnistumattomaan seurantaan.

Edettyämme seuraavat 550 metriä Impi aloitti varman kuuloisen, kiivaan haukun. Lopulta noin 10 minuutin haukun jälkeen Joel totesi Impin haukkuneen näköoravaa, joka istui muutaman metrin korkeudella paljaalla oksalla. Kannustimme Impiä jatkamaan eteenpäin ja lähdimme etenemään, mutta tilanne oli sen verran kuuma, että Impi palasi oravahaukulle muutaman kerran. Lopulta neiti haettiin hihnassa oravahaukulta pois, jonka jälkeenkin palasi tuonne vielä kertaalleen, kunnes lopulta uskoi, että näitä emme nyt jahtaa.

Edellisestä oravahaukusta suivaannuttuaan Impi löysikin seuraavaksi vajaan puolen tunnin kuluttua haukkuunsa uuden oravan, jonka haukku oli hieman laiskempaa ja katkeilevampaa - ilmeisesti ei todennäköisesti nähnyt oravaa tarkkaan, mutta haukkui kyllä oikeaa puuta. Tämäkin haukku kesti reilut 10 minuuttia, kunnes Joel kannusti koiraa taas jatkamaan matkaa, ja tälläkin kertaa Impi palasi kertaalleen oravahaukulleen, kunnes uskoi, että matkaa olisi jatkettava.

Lopulta vajaan puolentunnin kuluttua Impi löysi noin 150 metrin päästä toisen metsopoikueen - myöskin samasta kohtaa, jossa edellisellä kerralla oli poikue tavattu. Impi ehti taasen haukkua ensimmäistä lintua noin 3 minuutin ajan noin 115/min -tiheydellä, kunnes vierestä karkkosi toinen lintu ja Impi singahti tuon perään muutaman kiljaisun siivittämänä noin 10 metriä, mutta palasi välittömästi alkuperäiselle hakkupaikalleen. Tästä jatkui hieman epävarmempi haukku toisen 3 minuutin ajan, kunnes Impin haukkuma lintu karkkosi noin 120 metrin päähän - ja ensimmäistä kertaa ikinä Impi onnistui yhtenäisessä karkon seuraamisessa, ja aloitti uusintahaukun! Olin haljeta ylpeydestä ja onnesta. Uusintahaukkua kesti vielä 18 minuuttia, jonka aikana haukku epävarmentui ja tiheydeltään hieman heikkeni noin 80/min -luokkaan. Lopulta Joelin kerettyä paikalle noin 20 metrin päästä Impin haukkumasta paikasta karkkosi koppelo, eikä muita lintuja alueelta löytynyt - valitettavasti uusinnassa siis heikohko merkintä, muuten suoritus, johon olimme tyytyväisiä.

Edettyämme hetken sattui muutaman kymmenen metrin kiljuntajuoksu ja hetkellinen muutaman sadan metrin sinkous - päättelimme, että kyseessä on saattanut olla jänis- tai mahdollisesti pyypyrähdyskin.

Impin palattua sinkousreissultaan jatkettiin matkaa metsässä vielä hetki. Lopulta hieman ennen tielle paluuta Impi löysi maasta poikateeren, joka nousi puuhun aukon reunaan - Joel näki kohdan muutaman puun tarkkuudella, ja pääsi nopeasti 30 metrin päähän hyvälle näköetäisyydelle. Impi haukkui melko kiivasta, noin 90/min -tiheyksistä haukkua noin 9 minuutin ajan, ja vaikka Joel kiikaroi alueen puita yhä uudestaan, ei Joel kuitenkaan saanut lintua paikallistettua. Lopulta Joelin liikuttua sivuttaissuunnasta Impin tarkasti merkitystä haukkupuusta karkkosi poikateeri, jota Impi yritti seurata noin 60 metrin verran ennen paluutaan takaisin, ja haukkui vielä hetken tyhjää haukkupuuta.

Lopulta tämä kolmas varsinainen mettäpäivä oli kestoltaan hieman vajaa 4 tuntia, jonka aikana Impille tuli kilometrejä noin 12.5 kappaletta, linnuntietä aloituspaikkaan oli korkeintaan noin 1.5 km. Keskimäärin haku oli tälläkertaa laajuudeltaan hieman vaisumpaa, parhimmillaan etäisyydeltään noin 150 metrin luokkaa, mutta vauhdiltaan aiempaa parempaa; lähes aina Impi kulki näköetäisyydellä laukaten.

Viidentenä päivänä pidimme uudestaan taukopäivän. Impi vaikutti myös edellisen päivän metsäreissun jälkeen melko väsyneeltä. Emme halunneet juoksuttaa Impiä liikaa, emmekä varsinkaan väsyneenä. Täksi aamupäiväksi oli myös etukäteen sovittuna eläinlääkäriaika, jossa käytäisiin hankkimassa Suomeen paluuseen tarvittava ekinokokkilääkitys ja sen passileima. 

Illemmalla majapaikassamme yritin vielä leipoa pullia. Yllätys oli melkoinen, kun pullat kohosivat uunissa vielä melkoisesti varsinaisen taikinan kohottamisen jälkeen, joten tulikin sitten vahingossa tehtyä jättiläisvoisilmäpullia. Pullia vietiin myös majapaikkojemme isännille ja metsästystovereille.

Kuudentena päivänä oli taas metsästyspäivä, ja sää oli edelleen hyvä - oli pilvistä, vähäistä tuulta ja muutama aste lämmintä. Ensimmäiseksi Impi löysi metsopoikueen, josta sai haukkuunsa kaksi lähekkäin sijainnutta poikametsoa. Haukku alkoi kiivaana, mutta kun lähistöltä karkkosi vielä ainakin yksi poikueen lintu, haukku alkoi hieman epävarmentumaan. Lopulta Joel sai tiputtettua Impille toisen poikametson noin 10 minuutin haukun jälkeen hyvään merkintään. Toivoisimme, että ensimmäinen pudotus poikuehaukusta rohkaisisi Impiä pysymään näillä jatkossa paremmin. Aiemmin poikueissa Impillä on ollut epävarmuutta ja kertaalleen jopa aiemminkerrottu haukunjättö, kun usko lintujen olemassaoloon loppuu.

Seuraavana tilanteena kuultiin Impin edestä lähtevän iso lintu - luultavasti siis metso tai teeri - josta ei saatu ensihaukkua, eikä Impi pystynyt lintua seuraamaan.

Hieman edellisen tilanteen jälkeen Impi tarjoili noin 13 minuutin sähäkän oravahaukun - haukkui tuota koivun oksalla keikkuvaa kurrea melko kiivaalla ja reippaalla tahdilla, joten todennäköisesti kyseessä oli näköhakku.

Seuraavaksi Impi löysi noin 200 metrin päässä haukku- ja GPS-tapahtumien perusteella linnun, jota seurasi noin 75 metriä ja aloitti noin 70-80/min -tiheyksisen haukun. Joel pääsi hiipimään noin 60-70 metrin päähän, jolloin Impi oli ehtinyt haukkua noin 6 minuuttia, kunnes kuuli linnun karkkoavan Impin hakkumasta paikasta noin 20 metrin päästä, ja Impin lähtevän perään - heikohko merkintä,  ja mahdollisesti tästä johtuen vaisumpi haukkutiheys. Impi yritti seurata karkonnutta lintua noin 30-50 metriä, kunnes palasi takaisin alkuperäiselle haukkupaikalleen ja haukkui em. alueella vielä noin 8 minuuttia koko ajan epävarmentuvaa haukkua, joka katkeili ja oli tiheydeltään noin 45-60/min -luokkaa. Lopulta Joelin tutkiskeltua alue huolellisesti todettiin, että Impi haukkui tässävaiheessa tyhjää aluetta. Vaikka toisaalta poikueiden kanssa Impillä tuntuu välillä usko loppuvan, tuntuu yksittäisen linnun kohdalla tilanne olevan päinvastoin - tästäkin seurasi tyhjä haukku. Olemme ajatelleet, että tässä lienee yli-innokkuutta ja/tai toisaalta tämä liikaherkkyys voisi johtua kokemuksista poikueiden kanssa; vaikka poikuetilanteissa lähtöpaikalta karkkoaakin lintu, on lähistön puissa näitä vielä ollut jäljellä. Uskoisimme tämänkin taidon, pelaamisen poikueiden vs. yksittäisten lintujen kanssa, kehittyvän kokemuksen myötä.

Seuraavana tilanteena oli reilun 5 minuutin haukuntaa läheisen suon reunalla pyrähteleville pyille.

Päivän loppuun Impi haki reilun 200 metrin päästä itselleen haukun, joka vaihteli tiheydeltään noin 60-80/min -välillä. Yhteensä noin 23 minuutin haukun jälkeen Joel totesi Impin haukkuvan yhtä tiettyä puuta, ja puussa keikkuvan mikäs mukaan, kuin vanha kunnon orava. Lopettelimme päivän tämän jälkeen.

Neljäntenä mettäpäivänä metsässä oltiin vajaa 4 tuntia ja Impille kertyi kilometrejä hieman erikoisesti eri määrä minun ja Joelin Ultracom -sovelluksista riippuen, mutta arvioilta reilu 15 km. Haku oli edellisen mettäpäivän tapaan laajuudeltaan hieman vaisumpaa, korkeintaan 150-200 m -luokkaa, mutta vauhdiltaan hyvää/nopeaa.

Reissun toinen pudotus - poikametso.

Viimeisestä mettäpäivästä ei juuri ole onnistumisia kerrottavaksi, mutta eipä tänne ollut ei-niin-onnistuneita tapahtumia tarkoitus sensuroidakaan. 

Ensimmäiseksi Impi tarjoili oravahaukun. 

Seuraavaksi taas närhihaukun, jota hieman vyöryttikin. 

Närhihaukulta Impiä piti komentaa äänekkäästi pois, ja kun Impi lopulta luovutti ja jatkoimme eteenpäin, karkkosi aivan hetken kuluttua edestämme noin 20 metrin päästä suon laidalta metsopoikue. Linnut olivat meistä metelöinnin vuoksi aivan varmasti tietoisia. Impi yritti lähteä perään, mutta metsot karkkosivat kauas, eikä Impi saanut kunnollista seurantaa.

Seuraavana tapahtumana GPS-tietojen perusteella Impin edestä vaikutti 220 metrin päästä löytyvän jotakin. Impi ehti haukkua löytöpaikalla 3 minuuttia, kunnes haukku alkoi epävarmentua. Lopulta 17 minuutin hiivinnän ja haukun jälkeen todettiin haukkupuu tyhjäksi, mahdollisesti alueelta ehkä karkonnut lintukin ja kyseessä voisi olla aiemmankaltaista yli-innokkuutta/liikaherkkyyttä.

Edellisen epäselvän tilanteen jälkeen Impi löysi ja pelasi hetkeen pyypoikueella, joka ei haukussa pysynyt. 

Seuraavaksi saatiin pätevän kuuloinen haukku - joka paljastui lopulta myös oravahaukuksi.

Melko reittimme lopussa Impi löysi noin 40 metrin päästä sivutuulessa maassa lymyilleet teeret, joista yksi lennähti lähistön puuhun. Impi ehti haukkua lintua alle minuutin, kunnes näimme ukkoteeren karkkoavan.

Reissun loppuun saatiin vielä yksi haukku, jonka alueelta löytyi lopuksi pyitä, mutta haukkupuu oli tyhjä. Yli-innokkuutta/liikaherkkyyttä? Tämän jälkeen oltiinkin jo melkein takaisin autolla ja todettiin, että päivä on parhainta lopettaa. 

Viimeisestä päivästä Impille kertyi matkaa reilu 15 km ja haku oli melkein reissun parasta.

Viimeisen mettäpäivän jälkeen söimme pikaisesti viimeiset ruokamme, pakkasimme tavaramme, siivosimme mökkimme ja lähdimme lopulta kotia kohti. 

Mikäli Ruotsiin lintujahtiin lähtö houkuttaa, ovat metsäyhtiöiden maat helppoja paikkoja aloittaa - luvat on hyvin helppo ostaa netin kautta, ja ainakin SCA:n ja Svea Skogin sivuilta löytyy hieman infoa myös suomenkielellä/englanniksi. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että metsäyhtiöistä ainakin SCA on tänävuonna rauhoittanut koko Norbottenin alueen pienriistametsästykseltä 1.9-9.10.2022 välisenä aikana hirvenmetsästystä varten, joten tällaisetkin seikat on huomioitava ja selviteltävä etukäteen.

Reissun aikana Impin haku tuntui laajuudeltaan ja nopeudeltaan paranevan. Haun laajuutta arvioidessani en huomioinut maaston tyypin vaikutusta hakuun - pitääkin jatkossa pitää näistäkin kirjaa. Jos jotain positiivista oravahaukuista yrittää etsiä, niin ainakin koira merkitsi nämä erittäin tarkasti ja lopulta oravahaukuilta Impin sai pois ohjaamalla, eikä hihnaa tarvittu. 

Reissu oli toilailuistakin huolimatta kaikkiaan mielestämme onnistunut, ja säätkin olivat Pohjois-Ruotsin alueella juuri sopivasti hieman viilenneet. Viimesyksyisen loukkaantumisen takia kesken jääneen kauden jälkeen Impin lintukohtaamisten lukumäärä lähes kaksinkertaistui. Jatkoon toivomme tältä metsäkanalintukaudelta mahdollisimman paljon lintukohtaamisia ja -työskentelyä, sekä pudotuksia hyviin ja tarkasti merkittyihin haukkuihin. Paljon on vielä opeteltavaa meillä kaikilla :)

- Jade