Viimeisiä koiranäyttelyitä, uusi hirsikoppi ja kiinnipitoajan loppu - kuulumisia elokuussa

Impi ja emäntä Kuopion kansainvälisessä Sawo Show -näyttelyssä 7.8.2022. Kuva © Jenna Rissanen-Dufva.

Kävimme elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Impin kanssa Kuopion Sawo Show:ssa NORD- ja KV-näyttelyissä, joihin olin Impin ehtinyt ilmoittaa jo aiemmin ennen viimeistä, kolmatta SERT:iä. Koska tarjolla oli kahden uuden tuomarin näkemykset koirastamme, joista olimme maksaneet jo lähes sata euroa, lähdettiin lauantai-aamuna näyttelymatkalle. Lauantain NORD-näyttelyissä Impi sai upeasti tuloksekseen AVO-ERI, AVK1, SA, PN1, ROP, NORD-SERT tuomari Savolaiselta. Ennen lauantain ryhmäkehiä ehdimme käydä tervehtimässä äitiäni ja hänen puolisoaan Kuopion torilla torimuikuilla ja -muurinpohjaletuilla, sekä nähdä Kuopion ystäväperhettä. Toriherkuttelun aikana taivas repesi ja vettä tuli hetkellisesti aivan kaatamalla - sain toriteltan raosta vedet myös kirjaimellisesti niskaani. Naureskelin Joelille, että suunnitelmissa ei varauduttu olemaan ROP, sillä minulla oli tasan yhdet kengät mukana - valkoiset tennarit - joiden valkoisuudelle saattoi heittää hyvästit, mikäli ryhmäkehien aikana todella sataisi. Onneksi sentään oli vedenpitävä takki mukana, ja kuivat vaihtohousut löytyivät Impin näyttelykassista, thank god jonkin aiemman varautumiseni! Lopulta ryhmäkehän aikana ripotti hieman vain hetkellisesti ja kengätkin pysyivät valkoisina. Kotiintuomiseksi jäi ryhmästä sitä arvokasta kokemusta ja hyvää mieltä. Impi jaksoi pitkän päivän lopulta varsin mallikkaasti, ja esiintyi mielestäni vielä ryhmäkehien aikaan reippaasti. Sunnuntaina KV-näyttelyssä Impi sai hienosti tuloksekseen AVO-ERI, AVK1, SA, PN2, CACIB tuomari Teiniltä ja jaksoi taas hienosti näytellä siitä huolimatta, että nämä olivat kolmannet näyttelyt viimeisen 8 päivän aikana, joihin mahtui myös yhdet näyttelytreenitkin. Hieno tyttö <3 Jennalle suuri kiitos sunnuntain reissuseurasta ja kauniista kuvista!

Kuopion kansainvälisessä Sawo Show -näyttelyssä 7.8.2022, AVO-luokan koiria. Impi on toinen koira oikealta. Kuva © Jenna Rissanen-Dufva.

Kuopion kansainvälisessä Sawo Show -näyttelyssä 7.8.2022, PN-kehä. Kuvassa vasemmalla PN1, maailman veteraanivoittaja-tittelinkin omaava hieno Loukkaharjun Antsku. Impi, PN2, kuvassa oikealla. Kuva © Jenna Rissanen-Dufva.

Oikeastaan nyt viimeisten näyttelyiden jälkeen on vähän höhlä olo. Mitäs me nyt tehdään Impin kanssa mettäkauden ulkopuolella? Toistaiseksi Impiä ei ole ilmoitettu mihinkään näyttelyihin. Akuuteimpaan tyhjyydentunteeseen käväisin ensin näyttelyharkoissa ilman Impiä, katselemassa ja ihastelemassa muita koirakoita. Ja syömässä taas kakkukahvia, kun näyttelyporukan kolme (!) koiraa olivat myös upeasti saaneet 3 x SERT kasaan. Ostin kyllä nyt viimeisimmistä näyttelyistä uuden näyttelypannankin, joten sitä oli kuitenkin Impinkin kanssa käytävä harkoissa kokeilemassa. Joskus olisi vielä hienoa käydä jalostuspäivänäyttelyissä, rodun erikoisnäyttelyissä tai jopa Helsingin messukeskuksen näyttelyissä (jotka jäivät meiltä viimevuonna väliin), mutta katsotaan niitä sitten lähempänä. Tänäkesänä saadun CACIB:n myötä varovainen toive joskus käydä ulkomaillakin kansainvälisissä koiranäyttelyissä voisi olla yksi tulevaisuudensuunnitelmista.

Näyttelyinnostukseeni olen nyt tutkinut ja selaillut ajankohtaisia ja menneitä näyttelytuloksia, koirien kuvia ja lueskellut rotumääritelmää (okei, olen lueskellut kiinnostuksesta ja omia tulevia LINT-harjoitteluita varten koiratietokannasta myös LINT-kokeiden koirakohtaisia pöytäkirjoja. Niin mielenkiintoista!). Yritin selata Kennelliiton tapahtumakalenterista kehätoimitsijakursseja, mutta ainuttakaan en löytänyt. Tiedustelujen jälkeen kuulin, että yleensä näitä järjestettäisiin loppu- tai alkuvuodesta, joten täytyy vain jäädä odottamaan ja päivittelemään kalenteria. Muistelisin, että lähiaikoina tulleissa Pystykorva-lehdessä olisi juttuja näyttelyaiheesta, joten taidanpa seuraavaksi kaivaa nuo esiin odotellessani metsästyskauden alkua. Vaan salaa toivoisin, että maallikoillekin järjestettäisiin joitain rotukohtaisia iltamia koiran rakenteesta ja sen arvioinnista - tällaisen jälkeen maalaisjärjelläkin ajateltuna ei tietysti pätevöidy kokeneen palkintotuomarin tasolle, mutta ainakin toivottavasti lisäisi omaa ymmärrystä, tukisi harrastamista ja palvelisi omaa mielenkiintoa.

Hirsien veistoa. Kuinka monta moottorisahaa tarvitsee hirsikopin valmistukseen? No Joel ainakin kaksi - bensiini- ja akkukäyttöisen.

Elokuun aikana viimeinkin aloitimme ja saimme valmiiksi Impin hirsikopin! Kopin valmistelu alkoi oikeastaan viime keväänä, kun lumien aikaan koppia varten kaadettiin useampia mäntyjä Anopin mailta etelä-Savosta. Kaatamisen jälkeen hirret kuorittiin ja jätettiin kuivumaan. Kesällä kuivuneet hirret sahattiin sopiviksi pätkiksi. Noin viikko sitten Joel aloitti itse rakennusurakan, ja rakensi hirsikopin aluksi mallikehikon ympärille. Tästä kopista tuli yksiö, sisämitoiltaan noin 70 x 70 cm. Oviaukosta tuli muutaman hirren korkuinen ja noin 25 cm leveä. Olin ostanut Joelille viime syntymäpäivälahjaksi piilutuslaikan, joka pääsi nyt ensimmäistä kertaa tositoimiin Joelin seuraavaksi piiluttaessa hirret.

Hirsien piilutusta piilutuslaikalla.

... ja piilutuksen lopputuloksen raakaversio! Tässä tosin vielä tarkoituksella väärin päin koottuna.

Kopille mallailtiin hyvä paikka takapihalta niin, että Impi näkee kopin katolta, oviaukolta ja pieneltä terassilta sekä sisään, että sopivissa määrin ulos. Sopivissa määrin siksi, ettei ihan jokaista tietä ja mutkaa tarvitse nähdä ja vahtia (ja haukkua) :) Joelin piilutettua hirret kokosimme kopin varsinaiselle paikalleen, laittaen hirsien väleihin pellavaeristenauhat ja puutapit. Pohja ja katto eristettiin Finnfoamilla. Joel rakensi leveästä lankusta oviaukon eteen pienen terassin. 

Työnjäljen ja rakentuvan hökötyksen tarkkailua.

Ensitesti taisi mennä läpi! 

Viime viikonloppuna Joel sai kopin katon valmiiksi, ja saimme kopin ja terassin sävytettyä muihin terasseihin sopivalla ruskealla sävytteellä. Maalin kuivuttua täytin kopin pohjan rutirexillä ja päästimme Impin tutkimaan yksiötään. Neiti ei ainakaan vielä ole täysin hyväksynyt vaihtoa omakotitalosta tähän alle neliön yksiöön, mutta on kyllä painuneista rutirexeistä päätellen käynyt jo vähän koppia ihmettelemässä. Katollemenemisen hienoutta neiti ei myöskään ole vielä hoksannut mutta katsotaan, kuinka nopeasti neidin aivosolut tuon tajuavat, vai tajuavatko :)

Pyörälenkille lähtiessä vielä poseeraus uuden hirsikopin edustalla. Huolellisen pohdinnan jälkeen emme ole vieläkään ymmärtäneet, miten kattohirren pääty oikein jäi maalaamatta. Täytyy avata maalipurkki tänävuonna siis vielä ainakin kerran.

Nyt vihdoin kiinnipitoajan loputtua kävimme molempina viikonloppuaamuina Impin kanssa metsällä. Yritimme lähteä liikkeelle mahdollisimman varhain, sillä sää oli melkoisen lämmin. Lauantaiaamu alkoi noin puolentunnin rusakkoajolla, raukka sai Impiltä persälähdöt. Tuon myötä Impi oli juossut itsensä melko läkähdyksiin, mutta yritimme silti vielä käydä vähänmatkanpäässä hankkimassa parempaa kokemusta alle. Impi löysikin lähistöltä pyypoikueen, ja haukkui kuusenoksalla istunutta pyypoikaa täydet 10 minuuttia, kunnes Joel karkoitti linnun, jota Impi ei sitten enää löytänyt. Sunnuntai-aamuna laskimme Impin ensin näkömetsojen perään, mutta Impin löydön jälkeen metsot karkkosivat kauas, eikä Impi saanut näitä seurattua. Metsässä Impin haku oli sunnuntainakin lauantain tapaan melko olematonta, joita selittänee ainakin alkukausi ja hyvin lämmin sää. Lopulta Impi kuitenkin hienosti löysi itse vielä yhden metsopoikueen, ja haukkui ensimmäistä kohdettaan reilut 5 minuuttia, kunnes jätti haukun kesken lähtiessään läheisestä puusta karkonneen poikalinnun perään. Haukku oli alunalkaenkin hieman hajanaista ja viimevuotta harvempaa, joten tuumimme, että Impillä ei todennäköisesti ollut näköhaukkua. Impin palattua alkuperäiselle haukkupaikalle takaisin karkonneen linnun seurannan epäonnistuttua haukkui Impi tuota vielä pari minuuttia, kunnes jätti haukun kokonaan kesken. Tilanteen päätyttyä lähestyimme tätä haukkupuuta, josta loppujenlopuksi karkkosikin koppelo - todennäköisesti Impillä loppui usko ja itseluottamus pelkkään hajuhaukkuun, kun lähistöltä vielä karkkosi yksi lintu. Nämä jäivät viikonlopun lyhyiden, noin 2-tuntisten lenkkien ainoiksi lintukohtaamisiksi, mutta mielestäni päivät olivat ihan onnistuneet, enkä jaksa harmistua jätetystä haukustakaan. Tästä on hyvä jatkaa ensiviikolla Pohjois-Ruotsin aloitukseen, jossa toivottavasti saadaan enemmän lintukontakteja ja homman juoni muistuisi Impille taas paremmin, ja että haku parantuisi taas näiden myötä. Toistaiseksi melko lämmintä säätä on Pohjois-Ruotsiinkin luvattu, joten täytyy olla taas varhain liikenteessä. 

- Jade