Lapin metsästysmatka 2022, kotimaassa metsästelyä ja toinen pohjois-Ruotsin metsästysmatka 2022

Syksyn kaikki vapaat ovat menneet lähes poikkeuksetta jahdeissa, joista kanalintujahti Impin kanssa on tietenkin priorisoitu ensimmäiseksi. Muutoin olemme käyneet lähinnä hirvijahdissa, muutaman kerran katselemassa peurojakin. Kävin myös viimein linnunhaukkukoe-palkintotuomarikurssiin kuuluvat kaksi pakollista tuomariharjoittelua, jotka menivät hyväksytysti läpi, ja niinsanotusti pätevöidyin linnunhaukkukokeen palkintotuomariksi. Nyt on vihdoin aikaa kirjoitella muistoja tästä kuluneesta syksystä sitten viimeisimmän pohjois-Ruotsin reissun.

Tänäkinvuonna lähdimme Suomen lappiin kanalintujahdin aloitusviikoksi. Meillä oli ensin luvat Sodankylän alueelle, jossa yövyimme maastossa kolme yötä. Välipäivän vietimme Sodankylän kupeessa ihastuttavassa Päivin pirtissä, josta jatkoimme matkaamme Sallaan. Sallassa meillä oli vuokrattuna Oulankamaja -niminen eräkämppä ja luvat kolmeksi päiväksi. Tänävuonna Lapin ruska vaikutti väritykseltään huomattavasti viimevuotta laimeammalta.

Ennen kanalintukauden alkua Impi kävi koirahierojalla hieronnassa ja eläintenhoitajalla anaalirauhasten tyhjennyksessä. Koirahierojan mukaan Impillä oli hieman jumia selkälihaksissa ja pakaroiden alueella, jotka lähtivät käsittelyn aikana "sulamaan" hyvin. Impillä ei ollut erityisen haittaavia hankalampiin anaalirauhasongelmiin viittaavia oireita, mutta peräaukon nuoleminen oli hieman lisääntynyt. Eläintenhoitajan mukaan molemmissa anaalirauhasissa oli kyllä jonkin verran tavaraa, jotka ovat voineet aiheuttaa oireita, tai sitten eivät. Mitenkään tukossa rauhaset eivät kuitenkaan olleet.

Sodankylä

Sodankylän reissu oli meille ehkä tietyllä tapaa pieni pettymys - metsässä näimme enemmän koiria ja ihmisiä, kuin lintuja. Meillä ei ollut etukäteen tietoa tai kokemusta alueesta, joten suunnitelmamme perustui täysin karttaan ja ilmakuviin. Ilmeisesti joko näin tai kokemuksesta olivat myös muut tehneet, ja juuri hyväksi katsomillamme paikoilla oli autoja erämaan tiet pullollaan, vaikka muuten oli ollut toistakymmentä kilometriä tyhjiä tienvarsia. Kirjaamieni muistiinpanojen perusteella koko reissun aikana Impillä oli yhteensä 4 löytömahdollisuutta, joista tyrimme kaksi Impin hyvää haukkua, joista olisi ollut täydet pudotusmahdollisuudet - toisessa lintu havaittiin vasta puun alle mentäessä ja toisella kertaa syynä oli ohilaukaus. Sää oli ensimmäisenä päivänä aurinkoinen, muutoin pilvinen ja ajoittain hieman sateinenkin. Kaikkiaan saalista Sodankylästä ei saatu, ja harmillisesti lintukohtaamisetkin jäivät vähäisiksi. Reissun aikana huomattiin Impin selvästi karttavan maaston muita koiria, jota pidämme positiivisena asiana.

Olimme ostaneet reissua varten kotateltan kamiinoineen, joka oli loppujenlopuksi selkeä parannus viimevuoden Itä-Lapin reissun pelkkään telttaan nähden. Kotateltta toi leirielämään mukavuutta ja helppoutta. Sadesäällä saimme vaatteet ja kengät kuivumaan sateensuojaan kamiinan lämpöön, ja teltassa mahtui pukemaan lähes seisoen. Lisäksi säilytystilaa kotateltan suojassa oli mukavasti. Kamiinan tuottama lämpö katosi teltasta melko nopeasti, joten varsinaisena lämmöntuojana keskellä yötä sitä ei tietenkään voinut pitää. Kotatelttana meillä oli Luxe Outdoorin Megahorn 3 ja kamiinana Winnerwellin 2 kg:n titaanikamiina. Leiristämme teimme sitten päiväreissuja lähialueille.

Makuualustana meillä toimi Expedin SIM Comfort Duo. Joel ei ehdottomasti halunnut tinkiä hyvistä yöunista, joten päädyimme tähän hivenen painavampaan, mutta melko paksuun retkipatjaan, joka ei todellakaan ollut pettymys. Itseasiassa käytimme tätä kertaalleen menneenä kesänä vierassänkynäkin, ja vieraamme yllättyi retkipatjan mukavuudesta niin positiivisesti, että mietti vastaavan ostoa itselleenkin vierasvuoteeksi.

Reppuina meillä oli Fjällravenin Kajka 65 l (women) ja Vornin Lynx -asereppu 42 l, jotka olivat molemmat hyviä kantaa. Aserepussa ase on kiinnitettynä repun sivuun niin, että sen saa hyvin helposti ja nopeasti pelkästä repussa olevasta kahvasta irrotettua, mikä mahdollistaa reagoimisen nopeasti tilanteisiin.

Real Turmatin retkiruoat ovat maukkaimpia maistamiamme. Taustalla tavarat levällään ja Joel jälkiruoanpoiminnassa.

Ruokapolitiikan peruperiaatteenamme varauduimme saaliittomuuteen ja siihen, että ruokaa olisi riittävästi. Aamu- ja iltapaloille otimme Elovenan pikapuuroja (mansikka-valkosuklaa makuna paras!) ja kahdelle päivän pääaterialle Real Turmat -merkin retkiruoat. Real Turmatin retkiruoat ovat parhaita kokeilemiamme ja oikeasti maukkaita retkiruokia, kokeilemistamme mauista parhaina mm. Chicken curry ja Chicken Tikka Masala. Saimme ostettua nuo Real Tumartin retkiruoat jo aiemmin kesällä XXL:stä 25% alennuksesta. Lisäksi meillä oli mukana mm. suklaata ja pähkinöitä. Teetä ja kahvia varten kannoimme mukana maitojauhetta, joka ajoi jotakuinkin asiansa. Mausteita otettiin hieman mukaan sen varalta, jos saalista olisikin tullut paistettavaksi asti.

Impi is not impressed - Joelin jälkiruoanpoimintanopeudesta. Tai ehkä tauosta ja hihnassaolemisesta.

Mainittakoot, että Joel oli myös hankkinut reissua varten 10 l retkisuihkun, joka osoittautui paitsi hyväksi suihkuksi, myös käteväksi vesivarastoksi. Nimittäin niin kuin viimevuonna Itä-Lapissa, myöskään Sodankylässä Ultracomin karttaan merkittyä lähdettä ei koskaan löytynyt. Lähistöltä löytyi kyllä toinen juomavedeksi kelpaava virtaava puro, joten kovin kovaan pinteeseen emme joutuneet. Tilavan retkisuihkun ansiosta lähteellä ei kuitenkaan tarvinnut rampata yhtenään.

Salla

Sallan alueelle meillä oli luvat ja eräkämppä kolmeksi päiväksi, mutta taukopäivien rytmityksen ja huonon sään vuoksi viivyimme paikanpäällä vain kaksi päivää. Sää oli kokoajan pilvinen, sateinen ja erittäin tuulinen. Minun pääkoppaani varjostivat alueen lähistöllä joskus aiemmin tehdyt susihavainnot, joita yritin Googlen ja Facebookin avulla selvitellä parhaani mukaan.

Oulankamaja. Majan saunasta oli lyhyt matka jokeen uimaan.

Ensimmäisenä päivänä Sallassa muistiinpanoissani on seuraavaa; lintusinkoilujen jälkeen epävarma tyhjähaukku 18 min, seurueen karkoittama metso, teeriparvilöytö heikolla seurannalla ja näiden lähtöpaikalla tyhjähaukku 3 min, toisaalla tyhjähaukku 3 min. Näiden tapahtumien jälkeen olimme edenneet isohkon mutkittelevan suon laidalle, jonka laidalta Impi löysikin ensimmäiseksi kauaksi karkkoavan teeriparven. Tuon jälkeen Impi eteni edessämme, kunnes kuului löytävän teeriparven, josta kerrankin yksi pieni akkateeri lensi suoraan eteemme puuhun noin 20 m päähän - hirveä tuuri, jonka kaltaista tapahtumaa olimme jo pitkään toivoneet. Impi tuli paikalle, löysi linnun puusta ja ehti haukkua noin 2 minuuttia, kunnes Joel pudotti teeren Impille eräksi - mukavasti ehdin saada melkein koko tapahtuman alkua lukuunottamatta videollekin, jota on mukava myöhemmin katsella ja muistella. Tämän jälkeen suon reunalta löytyi vielä merkintöjeni mukaan useita teeriä, joista vain yksi pysyi haukussa noin 2 min ennen karkkoamistaan. Uskoisimme, että tähän ensihaukkujen saamattomuuteen ja haukussa pysyttämisen vaikeuksiin vaikutti oleellisesti erittäin tuulinen sää.

Toisena päivänä Sallassa oli huomattavasti vähemmän lintutapahtumia, mutta etukäteen oli myös päätetty pitää päivä hieman tavanomaista lyhyempänä. Ensin Impi pelaili pienen suon laidalla teerillä, joita seurasi kohtalaisesti ja löysi kertaalleen 190 m päästä uudestaankin, mutta pudotustilanteita ei saatu. Tilanteessa oli myös yksi puustalöytö. Toisessa tilanteessa Impi löysi hienosti koppelon, joka ei jäänyt haukuttavaksi, vaan karkkosi melko lähelle. Impi ei kuitenkaan onnistunut koppeloa enää puusta löytämään, ja karkotimme linnun itse hieman myöhemmin noin 90 m päästä alkuperäisestä lähtöpaikastaan. Loppumatkastamme törmäsimme taas toisiin metsästäjiin ja saksanseisojaan, ohitustilanne meni hyvin.

Kaikkiaan olimme tyytyväisiä Sallassa Impin onnistuneeseen pudotukseen ja lintujen löytömahdollisuuksiin. Haku parani reissun myötä, ja oli loppureissusta Lapin maisemissa noin 150-400 metrin luokkaa. Poroihin emme tälläkertaa Lapissa tietääksemme törmänneet.

Omilla metsästysmailla metsästystä

Lapin reissun jälkeen olemme metsästelleet pääasiassa etelä-Savossa, mutta myös Pohjois-Karjalassa, jonne saimme ostettua paikalliselta metsästysseuralta kausiluvan vuodeksi. Toistaiseksi valtion maille Elimoon emme ole edes kerenneet. Pohjois-Karjalassa metsästämisen mielekkyyttä varjostaa susitilanne.

Etelä-Savossa lintuja on nyt näkynyt mukavasti, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lintukohtaamisia on joka reissulla saatu. Koska viimekausi oli Impin ensimmäinen kunnollinen metsästyskausi, joka jäi lähes täysin kesken, emme olleet omilla metästysseuran maillamme ehtineetkään juuri aiemmin lintujahdissa koiran kanssa käydä. Tänävuonna yllätyksenä tuli, kuinka suuri osa metsänomistajista on kieltänyt maillaan kanalintujen metsästyksen, joten joudumme hieman poukkoilemaan pysyäksemme sallituissa raameissa. Myös minä lähdin yksinäni Impin kanssa metsään muutamia kertoja. Kertaalleen Impi tarjoili minulle hienon metsolöydön reilun 300 m päästä, otti tästä vielä uuden haukun linnun siirryttyä noin 60 m rynnittyäni liian varomattomasti paikalle (olin varautunut aiemmin kuulemani närhenrääkynnän perusteella närhihaukkuun..), kunnes karkkosi kauas edelleen hieman epähienostuneen lähestymisyritykseni takia.

Kaikkiaan Impin haku on tuntunut syksyn mittaan laajenevan Savonkin mailla mukavasti, ja on tällähetkellä näissä maisemissa pääasiassa noin 150-250 metrin luokkaa, joka on mielestämme näillä alueilla melko optimaalinen. Onnistumisten välillä on vielä jos jonkinmoista sähellystä ja liikaherkkyyttä, mutta kaikkiaan olemme saaneet syksyn aikana hyviä harjoituksia.

Hirvijahtipäivä jätettiin välistä - kyllä kannatti!

Toinen pohjois-Ruotsin metsästysmatka 2022

Meillä oli varattuna loka-marraskuun vaihteessa vielä viikko lomaa, joka oli tietenkin tarkoitus käyttää Impin kanssa kanalintuja jahdatessa. Päätimme jo aiemmin, että katsomme säätilannetta, ja teemme sen pohjalta suunnitelman lomaviikolle. Loman lähestyessä Suomen sää näytti hieman nuhruiselta, eikä pohjois-Ruotsin napapiirin alueella ollut vielä sankasti lunta - oikeastaan ei ollenkaan, mutta säätila näytti siltä, että ohut lumikerros olisi voinut tullakin. Päätimme täten lähteä uudestaan Ruotsin napapiirin tuntumaan. Impi on onneksi hyvä matkustaja, ja itse matka meni tälläkin kertaa hyvin. 

Ennen reissuunlähtöä Impi käytettiin vielä uudestaan koirahierojalla. Impin selässä oli tälläkinkertaa jonkinverran kireyttä, joka lähti taas "sulamaan" käsittelyn aikana. Pakaroiden alueen käsittelyyn Impi ei enää reagoinut, eikä muualtakaan kropasta löytynyt moitittavaa.

Harmiksemme sääennusteet muuttuivat nopeaan tahtiin, ja ensimmäisenä päivänä Ruotsiintulomme jälkeen satoi koko aamun - vettä. Lähdimme kuitenkin lopulta iltapäivän puolella sateen lakattua metsään. Lintuja kuului ja näkyi muutamia, kaikki karkkosivat puista ja yksi minua ja Joelia, kun etenimme huolimattomasti koiran edelle. Varsinaisia haukkuja ei saatu, mutta kokemusta nuorelle koiralle kylläkin. Oravahaukkuja saatiin muutamia.

Toisena päivänä lähdimme edellispäivänä käymämme alueen viereen. Sää oli pilvinen, sula, lämpötila nollan pinnassa. Alkuun saatiin yksi oravahaukku, jonka jälkeen oli melko pitkä pätkä ilman tapahtumia. Kertaalleen Impi irtosi 550 metrin päähän, jossa oli muutamia haukkuja, joita emme päässeet toteamaan. Tuon reissun päätteeksi Impi näytti kuulo- ja tutkatietojen perusteella ottaneen pienen ajon (jänis?) ja eteni yhteensä noin 1.1 km päähän, kunnes lähti tulemaan takaisin. Teimme Impin paluuta odotellessa tulet ja Impin saavuttua otimme neidinkin hieman lepäämään. Arvelin Joelille, että vastapäisen vaaran rinteellä saattaisi olla kotona sieltä edellispäivänä karkottamamme metso. Lopulta evästaukomme loppupuolella noin 50 metrin päässä vaaran rinteellä pölähti pyypoikue, joista yksi jäi oksalle istumaan. Impi näki pyyt ja innostui näistä kovin, joten päästin toisen vapaaksi hakemaan. Impi ei lopulta löytänyt pikkuruista pyytä oksalta, vaan lähti huitelemaan lähistölle omia menojaan. Olimme juuri saaneet nuotion sammutettua, kun kuulimme metson nakutusta, puuhunnousuäänen ja Impin aloittavan haukun noin 150 metrin päästä taukopaikasta - olin varma, että kyseessä olisi sama ukkometso, kuin edellispäivänä! Joel lähti haukulle ja minä jäin paikoilleni kuuntelemaan - varvut olivat kohmeessa ja pitivät kovaa ääntä. Noin 12 minuutin kiivaahkon haukun jälkeen kuului laukaus, ja Impille saatiin ensimmäinen aikuinen metso eräksi. Painoa linnulla oli suolistuksen jälkeen 4.010 kg.

Loppupäivästä löytyi vielä yksi metsopoikue, josta linnut lopulta karkkosivat ennen kuin ehdimme Impin haukkuman linnun lähelle. Lopulta Ultracomin safety-ominaisuuden perusteella havaitsimme tiedossamme olleen hirvikoiran lähestyvän kovaa vauhtia, joten otimme Impin metsässä kiinni - mikä onnistuu lähtökohtaisesti hyvin. Hirvikoira meni lähistöltä ohi, ja jonkin ajan kuluttua kauempaa kuului laukausten äänet. Kävelimme hirvikoiran kulkureitin läpi ja päästimme Impin vielä jonkin matkan päässä hetkeksi irti, mutta lintukohtaamisia ei enää tullut. Impi ei onneksi näyttänyt reagoivan tuoreeseen mahdolliseen hirvenjälkeen, josta olimme myös tyytyväisiä - tarkoituksenamme ei ole koskaan ollut yrittää Impiä hirvelle.

Ennen toista Ruotsinreissua ostin Prismasta -50% alennuksesta palautumisen edistämiseen ja tarvittaessa erämaassa lämpimäksipitämiseksikin Back on Track:n kevyesti topatun Hugo Standard Rugin (kuvassa) ja kevyemmän Mesh Rug Hugo -verkkotakin, jotka saa tarvittaessa pakattua melko pieneen tilaan. Impi ei ole alkujärkytyksen jälkeen pistänyt takkeja lainkaan pahakseen.

Kahden metsäpäivän jälkeen pidimme taukopäivän, jonka aikana kävimme Jällivaarassa eläinlääkärillä hoitamassa ekinokokkilääkityksen kuntoon. Ko. kaupungista oli yllättävän vaikea löytää avoinnaolevaa ravintolaa lounaalle, mutta lopulta Coopin yhteydestä löytyi jonkinlainen hampurilaispaikka, josta sai murkinaa ja tämä akka pysyi tyytyväisenä. Välipäivän sää näytti siltä, että illalla olisi hyvinkin saattanut sataa ohut kerros lunta, mutta niin vain sitten lopulta lämpötila nousikin niin, että sade tuli taas vetenä.

Tavoitteena loppulomallemme oli harjoitella Impin kanssa seurantoja, johon saimme arvokkaita vinkkejä kokeneemmalta harrastajalta koto-Karjalasta. Seuraavana päivänä lämpötila oli nollan pinnassa, sää rapea ja aurinkoinen. Lähdimme etsimään soiden reunoilta teeriparvia seurantaharjoitustarkoitukseen, mutta emme päässeet suunnittelemallemme suolle saakka, kun havaitsimme kohtalaisen suurella aukolla teeriä aukon keskellä olevissa muutamissa puissa. Aukolla kasvoi matala, parikymmentäsenttiä korkea taimikko, mutta aukko ei näyttänyt erityisen risuiselta tai vaikeakulkuiselta. Impi ei vielä tähän mennessä ole kylläkään osannut yhdistää teerien pulinaa itse teeriin, joten en uskaltanut olla erityisen optimistinen Impin löytökyvyn suhteen. Lähdimme kuitenkin lopulta Impin kanssa hieman kauempaa metsän kautta kiertämään äskeiselle aukolle päin, kun metsän ja aukon laidalta Impi lopulta löysi hienosti puista teeriparven haukuttavakseen. Impi ehti haukkua parvea noin 7 minuuttia, kunnes parvi karkkosi aukolle. Tästä seurasi lähes tunnin ralli, jonka aikana Impi seurasi teeriä hienosti, sai uusintahaukkuja ja pudotukset uusintahaukkuunkin olivat jo lähellä. Tilanne päätyi kuitenkin lopulta lintujen karkkoamiseen ja Joelin havaittua Impin toisen takajalan olevan veressä. Huuhdoimme jalan pullovedellä, ja vasemman takajalan anturasta löytyi melko pinnallisennäköinen haava. Impi kannettiin autolle ja päivä päätettiin metsästyksen osalta tähän. Majapaikassamme jalka pestiin uudelleen, eikä uusia vammoja löytynyt, joten laitoimme jalan pakettiin. Haaverin takia metsään ei olisi hetkeen asiaa, joten pakkasimme lopulta tavaramme ja lähdimme takaisin kotiin - ekinokokkilääkityksen annostakin oli kulunut tarvittava vähintään 24h:n aika. 

Kotona Impin haavaa huuhdeltiin ja siveltiin Vetramililla kahdesti päivässä, sekä pidettiin kuivana ja paketoituna noin 5 vuorokauden ajan. Kertaakaan metsäreissun jälkeen haava ei enää vuotanut verta, eikä Impi ontunut jalkaa. Poistettuamme suojat antura on pysynyt edelleen ehjänä, mutta seuraavan viikonlopun metsäjutut jätettiin varulta väliin, ettei tilanteessa tulisi takapakkia. Kaikkiaan tämä toinen Ruotsinreissu jäi melko lyhyeksi, mutta hieno metso-onnistuminen ja tämä viimeisen metsäpäivän hieno peluu teerien kanssa lämmittivät mieltä. Tällä reissulla Impin haku oli nopeaa ja taas hieman Savon maita laajempaa, keskimäärin noin 150-400 metrin luokkaa. Juttelimme Joelin kanssa, että nyt alkaa tuntua siltä, että Impin voisi pikkuhiljaa tosiaan viedä kokeisiinkin, vaikka harjoiteltavaakin on toki vielä paljon.

Kerrottakoot vielä loppukevennyksenä, että Impi pääsi PYSTYKORVA -lehden lokakuun numeroon kansikuvaksi. Upean kuvan on ottanut Paula Grekelä / Koiravalokuvausta lapista syksyllä 2021 itä-Lapin metsästysreissullamme. Myös tänävuonna olimme varanneet Paulalle valokuvausajan Sodankylän ja Sallan reissujemme väliin, mutta valitettavasti sadesää esti kuvaukset kokonaan. Jospa  pääsisimme uudestaan jokin toinen vuosi :)

Mietin pitkään, mitä tekisimme Impin kanssa loppuvuoden koiranäyttelyiden suhteen. Jostain syystä neiti näyttää tiputtavan karvansa toiseen kertaan tänä vuonna, eikä ole tällähetkellä erityisen hyvässä karvassa. Liekö kesän juoksuilla vaikutusta asiaan? Helsingin messukeskusnäyttelytkin tulvat niin nopeaan, etten usko karvan hirveästi kerkeävän tuonne parantua. Joel on myös ottanut töistä lisää vapaata niin, että juuri tuona vklppuna on itsenäisyyspäivänkin ansiosta pidempi vapaapätkä ja viimeisiä lintukauden metsästyspäiviä, ja haluaisi tietysti viedä Impiä metsälle. Lopulta päädyimme siihen, että tänävuonna emme Impiä messareihin ilmoittaneet (viimevuosi jäi välistä loukkaantumisen vuoksi). Toivon todella, että vielä joku vuosi messareihinkin asti päästäisiin. On meillä nimittäin kaikinpuolin hieno tyttö. 

- Jade