LINT1-tulos ja Suomen muotovalioksi valioituminen

Marraskuun viimeinen lauantai kuuluu koiraharrastustaipaleemme yhteen ainutkertaisimmista päivistä, jonka tulemme varmasti aina muistamaan.

Impin syksyn mittaan huomattavasti kehittyneiden metsästysotteiden myötä olimme viimein alkaneet pitämään realistisena mahdollisuutena ensimmäisiin linnunhaukkukokeisiin osallistumista. Tiesimme, että mikäli lintuja olisi, olisi Impillä erittäin hyvät mahdollisuudet onnistua hyvin. Impin löytökyky on nuoresta saakka vaikuttanut erittäin hyvältä, ja kuluneen syksyn mittaan myös puustalöytökyky kehittyi huimasti. Koiran itsevarmuus on parantunut, haku nopeutunut ja laajentunut, mikä on mahdollistanut tälle syksylle hyviä onnistumisia. Olemme myös oppineet tulkitsemaan Impin liikkeitä metsässä ja tutkassa paremmin.

Meillä oli onneksemme mahdollisuus päästä pitkään kokeeseen kokeneen palkintotuomarin kanssa hänen erinomaiseksi tiedettyyn maastoonsa. Tällainen SPJ:n "avaimet käteen" -tyyppinen mahdollisuus ensimmäiseen linnunhaukkukokeeseen oli tietenkin yksi suuri tekijä meidän kokeeseen uskaltautumiselle! Ennen kaikkea kuitenkin kokeneiden harrastajien kannustus ja tuki on ollut meille, rodun ulkopuolelta tämän harrastuksen ja rodun pariin tulleille, minkäänlaista pystykorvaperinnettä entuudestaan omaamattomille, todella arvokasta. Lopulta koko koepäivä hujahti ohi niin nopeasti, että ainuttakaan kuvaa en metsässä edes muistanut ajatella ottavani. Kuvituksena tässä tekstissä onkin siis kuvia tämänpäiväisestä metsäpäivästämme Etelä-Savossa ja senjälkeisestä happihyppelyhetkestä anopin takapihalla. 

Minä lähdin lauantai-aamun pitkään kokeeseen koiranohjaajana ja Joel palkintotuomariharjoittelijana, joten pääsimme molemmat nauttimaan päivästä. Sää oli erittäin kaunis; maassa oli maltillisesti lunta, tuuli oli lähes täysin tyyni, aurinko paistoi ja pakkasta oli noin -8 astetta - kaikkinensa ei kuitenkaan helpoin keli mm. karkean lumen aiheuttaman äänekkään etenemisen vuoksi. Minua jännitti etukäteen melkoisesti, mutta onneksi palkintotuomariopas opasti aina tarvittaessa, mihin suuntaan nyt kannattikaan edetä, kun sekoilin metsässä menemään. Tapahtumia oli neljätuntisen kokeen viimeiselle vartille saakka. Lopulta päivän tulokseksi kirjattiin LINT1, 75 pistettä - ja samalla tällä tuloksella Impillä oli oikeus valioitua Suomen muotovalioksi jo saatujen näyttelytulosten myötä. Kertakaikkisen ainutlaatuinen päivä! Koko päivänä tuli syötyä yksi eväsleipä, monta tee- ja kahvikuppia, yksi maukas pulla ja kotona lopulta viimepäivien ruokarippeitä. En positiiviselta pöllämystyneisyydeltäni nukkunut seuraavana yönä varmaan kuin muutaman silmäyksen.

Tänään Impi jatkoi hienoja otteitaan. Impi löysi reilun 300 m päästä luotto-teeripaikaltamme metsot, joiden karkkoamista seurasi reilut 200 m näiden kuvassaolevien korkeiden mäntyjen juurelle, ja aloitti kiivaahkon haukun. Me torvelot emme onnistuneet näitä kahta metsoa puista paikantamaan edes kiikareilla, ja lopulta karkoitimme linnut. Impi seurasi toista lintua uudet 200 m, jonka jälkeen seurantapaikalla alkoi vielä kertaalleen kiivas haukku. Tuon haukun kohdetta emme päässeet todistamaan, mutta haukun ja tutkatietojen perusteella kyseessä näytti olevan uusintahaukku, josta lintu lopulta karkkosi, eikä toinen seurantayritys enää onnistunut. Etelä-Savossa metson metsästysaikakin on jo tältä vuodelta loppunut.

Meidän koetaipaleemme alkoi siis uskomattoman hyvin, ja olen erittäin kiitollinen tästä helpoksi tehdystä mahdollisuudesta aloittaa koekäynnit. Emme usko, että tämä jäi viimeiseksi - jospa viimeistään ensi vuonna uskaltautuisin itse uudestaan koiranohjaajaksi, vaikka Koppelohaukkuihin :) Aina ei kuitenkaan kokeissakaan voi tietenkään onnistua, ja varmasti hyvin erilaisiakin koekäyntejäkin tulee eteen. Nyt kuitenkin odottelen postista FI MVA -kunniakirjaa ja suunnittelen tekeväni itsenäisyyspäiväksi jouluisen juustokakkutyyppisen kakun tämän merkkipaalun pienimuotoiseksi juhlistamiseksi.

Kävin marraskuun aikana myös Kennelliiton koetoimitsija 1 -kurssin ja sittemmin myös vaadittavan lajikohtaisen koetoimitsija 2-osion, jonka myötä niinsanotusti "pätevöidyin" LINT-koetoimitsijaksi. Marraskuun lopussa pääsin vielä mukaan Pohjois-Karjalan pystykorvakerhon jäsentenväliseen mestaruuskokeeseen auttelemaan ja vielä käytännössä harjoittelemaan koetoimitsijan tehtäviä. Tuokin koepäivä oli kertakaikkisen mukava! Koetoimitsijan roolissa koen pääseväni mielestäni etuoikeutetusti kuulemaan myös muiden koirien koetyöskentelystä, mikä varmasti lisää omaa ymmärrystänikin koirien lintutyöskentelyotteista.

Mukavaa joulunodotusta kaikille!

- Jade